Matkamme on edennyt Venalaiseen siperian reunaulla sijaitsevaan Barnaulin kaupunkiin. Huolsimme eilen pyoria tehden rengasvaihdot ja oljyvaihdot paikallisen pyorayrittajan liikkeen edustalla. Huoltotyot loppuivat 0100 aamuyolla joten illan ohjelmasta ei paljoa tarvinnut neuvotella vaan kaaduimme vasyneina sankyyn.
Kazakhstanin osuus oli tapahtumarikas ja jo kyseinen maa on itsessaan valtavan iso. Ajoimme toista viikkoa joka paiva ja aluetta ja aroa tuntui vaan riittavan ja maisemat vaihtelivat kosteasta suistomaasta, autiomaahan ja vuoristoon mantyja kuusipuineen. Tutuistuimme myos mielenkiintoisiin ihmisiin ja saimme osamme kazakhstanilaisesta vieraanvaraisuudesta.
Matkalla kaytiin myos maaottelu Suomi-Kazakstaninlainen hevonen. Ottelu paattyi suomen voittoon 1-0. Sami oli hakemassa illalla laheisesta kaupasta leiriin juotavaa kun pimeydesta ilmeistyi pyoran valokeilaan kolme hevosta. Vaisto onnistui kahden ensimmaisen hevosen valista. Hevonen tosin vei mukanaan vasemman peilin ja kateen tuli mojova isku ja kasi/kammenselka turposi. Barnaulissa kavimme eilen laakarissa ja rontgenissa. Laakari ei pitkasta tutkimiseta huolimatta loytanyt rontgenkuvista minkaanlaisia murtumia tai vahinkoa kadesta. Totesi etta kasi tulee olemaan kipea muutaman viikon. Ohje oli etta "Dont go home, go to Mongolia". Pakko uskoa laakarin ohjetta kun mukana on viela lahes valmis laakari (Simon). Kytkimen kaytto on viela hieman haastavaa mutta sujuu tsut-tsut kuten paikalliset sanovat.
Vietamme viela taman paivan Barnaulissa ja huomenna matka jatkuu kohti Mongoliaa ja Venajan rajaa. Opimme myos tanaan kun yritimme tehda viisumien rekisterointia etta jos Venalla ei ole yhdessa paikassa pidempaan kuin 72 tuntia ei rekisterointia tarvitse tehda mutta talloin on hyva olla kuitit olemassa esimerkikisi bensan ostosta joista voi nayttaa etta on matkustanut.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti